Valmentajan 6. tapaaminen

Tämä ja muita kuvia täältä

Takana siis jo viisi viikkoa tiukkaa dieettiä. Nopeesti on aika mennyt! Tuntuu ihan muutamalta hassulta viikolta. En toki kiellä, etteikö jopa minuutit olisi olleet ajoittain nälkäisen pitkiä, mutta aikaa on helpompi katsella taaksepäin. Elämä on löytänyt uran, johon pussikeitot ja pirtelöt ovat löytäneet tiensä. Arkipäivät on helppoja verraten piinallisiin vapaapäiviin.

Eilen laihtumiseni huomattiin ensimmäisen kerran sellaisen ihmisen taholta, joka ei tiennyt koko projektista mitään. Tänään niitä kehuja on sadellut enemmänkin. Mitä niihin vastataan? Yleensä vastaan "kiitos". Tänään kuitenkin eräs kysyi, miksi kiittelen- itsehän sen työn olen tehnyt? No niinhän se on. Mutta eikös kehuista kuitenkin kiitetä? Onko ne kommentit edes kehuja?

Miksi laihtuminen katsotaan yleiseksi huomauttamisen aiheeksi, kuten raskauskin. Sen sijaan kukaan tule sanomaan, että Wau! Sä oot lihonu! Itse siis "sorrun" aivan samanlaiseen ihmisten ulkomuodon arviointiin. Kunhan nyt aloin liikaa pohtia asioita. Olen varmaan aiemminkin maininnut, etten kaipaa laihtumiselleni muiden ihmisen hyväksyntää tai etenkään huomiota. Mulle riittää, että tulos näkyy vaakalla. Musta on tärkeää, että mun läheiset hyväksyy mut sellaisena kuin olen, olenpa sitten 40 kg lihavampi tai laihempi.

Tänään olen myös saanut eka kerran kuulla, että älä nyt vaan enempää/ liikaa itsees laihduta. Nauratti. En jaksanut alkaa edes selittää, että olen saanut pois vasta yhden neljänneksen tavoitteestani. Sellaiseenkin täytyy tottua, että ihmiset haluavat kertoa mulle, mikä on mun sopiva ulkomuotoni.(!)

Jaa siitä puntaripäivästä? Sehän olit tänään. Kroppani on heittäytynyt villiksi ja painoa oli lähtenyt 3 kiloa! En tiedä mistä nyt tuulee, mutta olen tietysti tyytyväinen tulokseen. Tunnustin valmentajalle, että lauantaina söin 5 ranskanperunaa. Tästä seurasi moitetta. Seuraavalla kerralla syön kuulemma 10. Enkä syö.

Viiden viikon yhteistulos on siis -13,5 kg eli tavoitteeseen matkaa jäljellä 28,5kg!

Seuraavaan tapaamiseen onkin sitten kaksi viikkoa, koska valkkukin haluaa pitää lomaa.
Sehän sopii mulle myös!

Toivon onnistunutta viikkoa sulle myös!