Vähän tökkii

Kuva lainattu

Perjantaina lähdettiin perheen kanssa Powerparkkiin. Totesin, että reissun päällä olisi ollut paljon helpompaa, jos mukana olisi ollut enemmän patukoita tai valmiskaakaoita. Jopa aamupuuron valmistaminen osoittautui yllättävän hankalaksi. Pirtelöt nyt vielä jotenkin meni, jos mukana oli shakeri ja kylmää vettä.

Mielitekoja on ollut aivan hirveästi! Niinpä sorruin syömään kaksi perunalastua, kun tarjoilin perheelle autossa matkaevästä. Samoin kävi sen lakritsikarkin kanssa, joka vaan osui mun suuhun. Etenkin sipsit maistui aivan sairaan hyvälle! En selvästikään ole valmis "normaaliin elämään". Herkkuja katsellessa mietin, etää kuinka monta söisin, jos lupa olisi syödä niin paljon kuin haluaa. Söisin edelleen aivan järkyttäviä määriä, tuntuu, että mikään ei riittäisi. Opinkohan koskaan kontrolloimaan syömisiäni?

Ostin reissuun motivaattorikseni KG-lehden, jota lueskelin, kun muut herkuttelivat.  Luin lehdestä artikkelin paaston hyödyistä ja haitoista. Takerruin asiaan, jossa sanottiin, että paaston jälkeen ihminen syö usein tuplamäärän sitä kiellettyä. Että ramadan-paaston aikaan ei ruuan kulutus vähene, vaan tuplaantuu. Aika pelottava ajatus. Näinkö tämä munkin paasto sitten loppuu? Että yhtäkkiä alan vaan vetään ruokaa ja herkkuja kaksin käsin. Artikkeli varoitteli myös muista paaston haitoista.

Onneksi toisessa jutussa oli myös menestystarina ENE-valmisteilla onnistuneesti laihduttaneesta naisesta. Päätin vielä tänään lukaista muutaman Cambridge-tarinankin valaakseni uskoa itseeni. En millään haluaisi luovuttaa vielä, vaikka esim. pirtelöt tökkii lujaa. Mutta hyville maistuu patukat, puuro, kana-sienikeitto ja minttusuklaa. Pärjäisköhän pelkillä noilla yhden viikon? Vai tuleeko niistäkin sitten se raja vastaan?