Hemmottelua

Kuva lainattu netistä.

Tänään suunnistin töiden jälkeen Olohuoltamoon. Olin koko viikon odottanut hemmoteluhoitoani.
Ensimmäinen kertani vyöhyketerapiassa oli jo kolmisen viikkoa sitten. Uskon, että se oli myös liikkeelle paneva voima laihdutuksen suhteen. Eihän elimistö voi voida hyvin, jos yhdelle ihmiselle tarkoitetut elimet joutuvat hoitamaan kahden ihmisen painoista massamäärää. Eka kerta varmasti laittoi liikkeelle jonkin sisäisen voiman ja laihtuminen lienee välttämätöntä kehoni hyvinvoinnin vuoksi.

Ihmeen vähän musta kipupisteitä löytyy. Joillekin vyöhyketerapia voi olla tuskallistakin, jos keho on kovassa stressissä. Mutta mulle se on enimmäkseen nautinnollista hemmottelua =9 Paasto ja vyöhyketerapia tukevat toisiaan poistamalla kuona-aineita kehosta.

Hoidon jälkeen olo on todella raukea ja ainakin viimeksi nukuin hoidon jälkeisen yön kuin lapsi. Seuraava päivä oli tavallista pirteämpi ja aikaansaava. Nyt tietysti odotan huomiselle sitä energian virtaa, ainakin olo hoidon jälkeen on samanlainen kuin viimeksi. Vyöhyketerapian jälkeen tunnen ennenkokematonta uupumista. Fyysisen rasituksen jälkeinen uupuus on erilaista. Olo ei muistuta mitään normaalia, mutta tunne ei ole silti huono. Pää ikään kuin leijuu, silmänräpäytys viipyy pidempään. Tuntuu, että kaikki toiminnot hidastuvat.

Olen varannut jo kolmannenkin kerran. Paras höyty vyöhyketerapiasta saadaan kuulemma sarjahoidoissa.
Toivon, että kehoni nyt ymmärtää, että olen tosissani muutoksen suhteen.

Diettipäivä 5 on menyt ihan ok. Vessassa olen juossut vähempi, mikä vähän ihmetyttää. Mielestäni juominen on ollut samankaltaista muiden päivien kanssa. Tosin pieni vissylisä ei liene haitaksi. Ennen ateriaa tulee nälkä. Ihan perinteinen vatsaa kurmuuttava tunne. Makeatkin pirtelöt alkavat maistua, tänään minttusuklaa ja vanilja meni hienosti. Capuccinosta en ole saanut ystävää, vaikka muuten olen kahvikissa. Myöskään tomaattikeitto ei ollut toisellakaan kerralla hyvänmakuinen. Puuro maistuisi aamulla, mutta ne pääsivät jo loppumaan. Valmentaja ei antanut miedän valita pusseja ekalla kerralla vaan meidän piti ottaa kaikkia makuja. Olen kyllä siitä kiitollinen, sillä ennakkoluuloni eivät ole kohdanneet makunystyröitäni.

Pikkunälkä kurnii nytkin vatsassa, mutta kas! Kohtahan on jo ruoka-aika!