Eka päivä takana

Eihän se nyt niin vaikeeta voi olla!

Aamulla ensimmäisenä mittailin uudella mittanauhalla senteilleni hyvästit. Siinä sitä olikin naurussa pitelemistä.
Muistelen, että naisen vyötärön tulisi olla alle 80 cm. Tämän strategisen mitan alitti oikean reiteni paksuin kohta. Vyötäröni ei alittanut edes miesten vyötärösuositusta (100cm). Että eiköhän tässä olla ihan oikeiden valintojen tiellä.

Siirsin päivän ensimmäistä ateriaa mahdollisimman pitkälle, jotta jaksaisin lounaaseen asti vaivatta. noin klo 6.45 kiehautin puuron. Aamupuuro ei maistunu yhtään hyvälle, vaikka olin aika varma, että siitä tulee mun suosikki. Väkisin lusikoin aterian kitaani.

Lounaaksi mausteinen tomaattikeitto, joka normiruokana on yksi mun herkuista. Ei, ei ollut hyvää. Tein jo päätöksen, etten edes kuvittele syöväni ruokaa, vaan nauttivani päivässä neljä välttämätöntä lääkeannosta.

Päivällinen olikin positiivinen yllätys! Muiden mollaama peruna-purjokeitto oli Nam!

Illalla odottelin nälkää, ei oikein tuntunut. Yhtäkkiä vointi oli niin huono, että melkein oksensin. Ajattelin, että on aika syödä viimeinen annos. Todella skeptisenä valmistin vaniljapirtelön huippukylmään veteen ja ajattelin imeä pirtelön pillillä suoraan vatsaan, etten ehtisi edes maistaa mitään. Ihan lopussa uskaltauduin kuitenkin maistelemaan ja makuhan oli ihan ok.

Iltaa kohti yhä paremmissa tunnelmissa siis =)

Haasteen paikka oli päiväkodilla, jonne lapset olivat rakentaneet äideille tehtävärastit. Kaikkea mukavaa puuhastelua, yksi rasteista oli kuitenkin maistelutehtävä. Ja kun rastit oli suoritettu, oli päälle kahvit ja lapsen kokoama suloinen voileipä. <3. En hennonnut sanoa ei. Tuskin pala paprikaa, puolukka, salaatinlehti ja juustosiivu tätä dieettiä kaatavat. Leivät annoin poikani syötäväksi.

Aloitin Cambridge-ohjelman tasolta 1plus. Se tarkoittaa, että saan syödä 4 pss aterioita päivässä ja vielä 200 ml kahvimaidon muotoisena! Pituuteni (174cm) ei sallinut taso 1- ohjelmaa, onneksi.  Lisäksi olen juonut tänään todella reilusti vettä, vissyä ja vihreää teetä.

Harmittelimme tänään ystäväni kanssa, kun huomasimme, että valmentajamme ei valokuvannut meitä! Hö!
Viikon päästä kun tavataan valmentajaa, niin mehän ollaan jo ihan eri näköisiä!

Suloinen ulkoiluttajani