Tänään on nälkä!

Kuva täältä

Nälkä on niin että näköö  haittaa!

Varmaan syynä se laksatiivi, nyt kun suoli on tyhjä, se huutaa sisältöä! On kuulemma tavallista, että paastotessa nälän tunne häviää kokonaan. Näin olen usealta suunnalta kuullut. Tjaah - miksi se mun nälkä vaan viihtyy ja viihtyy?

Töistä tullessa olin jo niin nälkäinen, ettei ajatus kylmästä pirtelöstä houkutellut yhtään. Lämmitin kasviskeiton, heitin joukkoon lusikallisen rasvatonta raejuustoa ja palanpainikkeeksi lasillinen zero-colaa. Kuulemma tota raejuustoa voi käyttää, etenkin kun mulla ei siitä kahvimaidosta kerry 200ml lähellekään. Annoin mennä siis hyvällä omallatunnolla.

Eilen kokeilin päivän viimeiset pirtelöt sekoittaen mansikkaa ja banaania. Ei se siitä nyt sen kummemmaksi muuttunut, mutta pienen pientä vaihtelua arkeen. Tänään aion nauttia iltapalaksi lemon-patukan, odotan sitä jo kieli pitkällä =9

Farkut kuulemma vähän lököttää ja vyö pitäs viedä suutarille, jotta saatas muutama reikä lisää. Siinäpä niitä tuloksia. Vaakalla en oo käyny. =)

Aurinkoista juhlahumua viikonlopulle, jos sulla on sellasta tiedossa!

Kakkajuttuja, ei heikkohermoisille!

Kuva lainattu täältä

Vaikka edellinen teksti oli täynnä epätoivoa, ei se onneksi kauan kestänyt. Seuraavana aamuna olin taas täynnä motivaatiota. Nämä pari päivää on tuntunu tosi hyvältä, ei yhtään vaikealta. Toki on mielitekoja, esim pöydällä lojuvat päältärapeat-sisältäpehmeät maalaissämpylät todella houkuttelivat haukkaamaan!

Ummetus on paaston kaveri. Mulla toi suoli on todella hämäläistä alkuperää, ei viitsi liikahdella kuin kolmen päivän välein, noin niinkun normaalioloissakaan. Nyt paaston aikana en oikein ole osannut arvioida, että paljonko sitä massaa kertyy, enkä ole osannut olla huolissani. Tavallisesti suolentoimintaa edeltää todella täysi tunne vatsassa, niin että palleaa puristaa. Nyt paaston aikaan ei sellaista tunnetta ole ollut lainkaan, vaan ylävatsan seutu on pysynyt mukavan rentona. Ystävä (se luontaishoitaja) kuitenkin ehdotti suolen toiminnasta huolehtimista, ja jotenkin se kaninpipanoiden tipahtelu silloin tällöin häiritsi. Joten painelin apteekkiin rohkeasti.

Muutama päivä sitten mainitsin myös kehon käynnistymistuntemuksista. Sen seurauksena ilmeisesti myös hiivatulehdus päätti puhjeta. Niitä on ollut tähän asti todella harvoin, verraten siihen sokerin ja valkoisen vehnän puputtamisen määrään! Miksi se sitten ilmaantuu juuri nyt, kun ne sokerit pitäis olla todella alhaalla? Siinäpä näitä elämän suuria mysteerejä. Eikun apteekkiin, olihan sinne jo asiaa muutenkin.

Mikä ihme siinä on, että kun menet näinkin intiimejä asioita apteekkin toimittamaan, niin sinua tulee rohkeasti palvelemaan se apteekin ainoa miespuolinen farmaseutti! Vertaile siinä nyt sitten erilaisia hiivalääkkeitä ja kysy millaista apua olisi suolentoimitukseen! Mutta minähän kysyin. Tiesin, että kyseessä on kuitenkin paikan yksi osaavimmista henkilöistä mua palvelemassa. Mutta se peräruiske (jota se luontaishoitaja LÄMPIMÄSTI suositteli =D) jäi kyllä ostamatta. Sen sijaan ostin siististi suun kautta nautittavaa Laxoberonia.

Elämä irvistelee välillä tällä tapaa.

Olo on nyt kuitenkin huomattavasti  kevyempi! Tästä on ilo jatkaa!

Valmentajan tapaaminen 3.kerta

Kuva lainattu täältä 

Nyt on käpy jäässä.

Olen seurannut muiden samankokoisten laihduttamista Cambridgella. Tahti on ollut melkoinen 2-3 kiloa/viikko. Olen käynyt kotipuntarilla säännöllisesti. Ystävällinen kotivaaka kertoi, että viimeisen viikon aikana olisi lähtenyt 2,5 kiloa. Viimeksi valmentajan tapaaminen oli iltapäivällä, nyt aamusta ja mää pelkäsin, että nyt näyttää liian isoa pudotusta. Vaatteet oli miltei samat.

Ja mitä se valmentajan vaaka näytti? -1,4 kiloa. Mitä Helvettiä?

Sitä epäuskon, ärsytyksen ja pettymyksen määrää! Ihan turhaanko oon pitäny supertiukkaa dieettiä? Kyllä meinasin iskeä hanskat tiskiin! Valmentaja sai mut kuitenkin jotenkin jatkamaan ja suuri merkitys on myös mun camppaaja-kavereilla! Mitä ihmettä teen, jos ensi viikolla vaaka näyttää vielä huonompaa tulosta? Kuulin jo varoittelua, että 2-3. viikko voi olla nihkeitä. Mikä ihme saa mut siitä suosta nousemaan?

Ja jokainen, jonka tekee mieli sanoo, etä 1,4 on hyvä tulos, voi painua alimpaan. Tervetuloa kokeilemaan saappaita, joilla seison. Suurperheen äitinä, joka myös työssään joutuu tekemään asiakkaille kotiruokaa ja ite saa lipittää vaan pirtelöitä, niin tää on ihan helvetin rankkaa! Jos muutkin tekee parempaa tulosta, niin mikä hitto tässä kropassa on vikana, ettei tää koskaan toimi niinkun mä haluan?

PS. Fyysisesti hyvä olo jatkuu. Lenkkeily maistuu ja työnteko on aiempaa kevyempää. Nälkä ei oo tänään juurikaan vaivannu. Ihossa tapahtuu muutoksia, entiseen kuivanryppyiseen naamaan on ilmestyny rasvan kiiltoa. Hiukset on (nyt jo!) ihan paskana, vaikka aloitin sen biotiinin, tukkaa irtoaa ja se on muuttunu ihan kuivanhaperoksi. Kai se kroppa jotakin yrittää käynnistellä?

Yhteispudotus kahden viikon aikana 6,5 kiloa. Jäljellä siis 35,5 kg.

Huoh.

Valoa tunnelin päässä

Eilen ja tänään on laihdutus sujunut aika kivuttomasti. En aio valehdella, nälkä on ollut. Ja Mielitekoja. Olen ylpeä itsestäni, että näin hienosti olen torjunut kiusaukset.

Iltaisin olen lukenut Cambridgen menestystarinoita. Vahvistanut itseäni tulemaan yhdeksi heistä. Eilisestä lähtien energiatasot on tuntunut paremmilta ja jaksan hivenen paremmin. Tänään jo siivosin terassia ja innostuin tekemään pienen asetelman! Kuvassa tulos.

Huomenna valmentajan tapaaminen. Puntariin siis!

Äänestystä ja jääkiekkoa

Kuva lainattu täältä

Niistä on sunnuntai tehty melko monella suomalaisella.

Ite oon viihtyny auringossa terassia suunnittelemassa. Sisko poikkesi suloisen koiransa kanssa, joka on niin pitkämielinen meidän pennun kanssa. Lähdettiin oikein metsälenkillekin helteestä huolimatta. Tosi mukavaa!

Päivä on ollut melko kivuton dieetin kannalta. Energiaakin tavallista enemmän, ehkä päiväunet vaikutti asiaan =) Sisko toi litroittain jäätelöä, muiden herkutellessa minä nautin "toffee"-patukkaa. Ei ollut herkku, mutta oli se nyt parempi kuin ei mitään. Siskoni on aiemmin myös pudottanut kiloja reilusti samaisella Cambridge-dieetillä! On siis hyvä vertaistuki mulle.

Eilen unohdin mainita blogin, jota olen seurannut jo vuosia. Alunperin blogi käsittelee sisustamista, mutta nyt Johanna on menestyksekkäästi pudottanut jo yli 20 kiloa Cambridgen avulla ja lukijat saavat seurata menestystarinaa. Tämä on blogi, joka innoitti minut tutkailemaan Cambridgea tarkemmin.  Lisäksi siis kauniita kuvia Johannan kodista!

Huh hellettä!

Kuva täältä

"On niin kuuma, ettei edes ruoka maistu!"

Aha. Kyllä mulle maistuis! Nälkä on aina ennen seuraavaa ateriaa. Yritän kuitenkin pitää tiukasti kellonajoista, ne on kyllä ihan eri ajat kuin arkena, mutta tuskin siitä haittaa on. Aamupalaksi puuro klo 10, nälkä klo 13. Keitin kahvit. Banaanipirtelö klo 14. Klo 17 kamala nälkä, ruoka-aika klo 18: siispä vissyä kitaan. Päivän viimeisen pirtelön nautin klo 21-22 välillä. Itse asiassa tänään herkuttelen patukalla. Ostin viime tiistaina valmentajalta kolme patukkaa, jotka ajattelin herkutella iltapaloina viikonlopulla. Toki tuollainen patukka olis sopiva esim. kyläilyreissulle kahvin seuraksi.

Lapset halusi leipoa tänään uimareissun jälkeen keksejä. Taikina tuoksui nenään ja pojat maistelivat herkkua minkä kerkesivät. Valmiit keksit vasta hyvälle tuoksuikin! Itseään pitää oikein näpeille lyödä, ettei sormet vie juuri ja juuri jähtynyttä piparia suuhun. 

Etsiskelin muita Cambridge-blogeja ja ainakin tämä vaikutti kiintoisalta, vilkaiseppa Susun blogi ! Hain vahvistusta, ettei tää muillakaan helppoa ole, mutta en oikein löytänyt. Pelkkää energianvirtaa ja iloa hienoista tuloksista. Lämmittäähän sekin tätä nälkäistä mieltä?

Paino putoaa kivasti, mutta helppoa tää ei ole!

Mieliteko

Kuva:Keventäjät.fi

Tänään taistelen erilaisia mielitekoja vastaan!

Kaikkea tekee mieli: ruokaa, herkkuja, suolaisia ja makeita, perjantain karkkipussia, ihan mitä vaan. Olen syönyt pussikeittoja samaan tahtiin kuin muinakin päivinä. Koittanut kiinnittää huomiota juomiseen.

Huomaan myös, että olen tosi väsynyt. Rankka viikko takana. Työpaineiden lisäksi on ollut valintakoetta ja ryhmähaastattelua, huonoja öitä, suuria uutisia. Kai se kuorma alkaa painaa. Tuntuu, että hartiatkin on ihan fyysisesti jumiutunu.

Aiemmin olisin todella palkinnut itseni työviikon päätteeksi herkkukasalla. Jos ei muuta, niin ainakin sokerihumalan sain aikaan. Kaipaan myös sokeripiikkejä, jolloin energialatauksessa (ja morkkiksessa) sain aikaan erilaisten kotitöiden sarjan. Nyt ollaan menty kohta kaksi viikkoa sellaista matalaliittoa. Koti alkaa myös näyttää siltä. Tuntuu, että voisin nukkua puolitoista vuorokautta putkeen, ehkä sitten jaksaisin taas.

Toisille tulee paastosta sellainen superenerginen olo. Pistäkääpä tuleen tännekin päin!

"Tää on ihan sairaan hyvää!"

Perheen päivällispöydästä kuultua. Tarjolla muusia, wienerleikettä ja maailmanparasta ruskeeta kastiketta. Eli ei mulle. Mutta hyvää kuulemma oli. Tähän pitää vaan tottua. Tulevana kesänä menee herkkuja ohi PALJON.

Minä otin shakerin ja ravistin jääkylmän minttusuklaapirtelön. Pakkasin rantakamat kassiin, lapset autoon ja ajaa hurautin uimarannalle. Keskimääräistä kivempi oli edustaa rannalla kuusi kiloa kevyempänä. Toivotaan, että rantakelejä piisaa vielä elokuussakin, silloin miinuskilot alkaa jo näkyä!

Viime valmennuksessa jäi tökkiin "ei se vielä näy". Valmentaja mokasi. Ensin kehui aivan upeaa ensimmäisen viikon saavutusta. Sitten muistettuaan valokuvauksen (huomauttamisen jälkeen), sanoi, ettei se haittaa vaikka tänään vasta kuvataan "eihän se vielä näy"! Ymmärrän sen olevan totta, ei kukaan ulkopuolinenkaan ole huomannut minun laihtuneen yli viisi kiloa. Mutta että valmentajanikin vähättelee sitä näin! Hö!

Ihan sama näkyykö vai ei. Mutta tuntuu se! Hyvälle!

Hyvä päivä

Otsikon mukaisesti fiilis on ollu todella hyvä tänään. Nälkä on. Ja pysyy. Mutta se oireilee vatsan murahteluina ja nipistelynä. Ei heikota, huimaa tai ärsytä. Nälkä ilmaisee itseään ja mä annan sille sananvapauden. Ja syön kellon tahtiin. Noin klo 7 puuro. Lounas klo 11.30. Päivällinen klo 17 ja iltapala klo 21. Jotta lounaan ja päivällisen väli ei olis niin pitkä, haluaisin syödä jo klo 16 eli heti töiden jälkeen. Mieluummin kuitenkin ruokailen kotona venyttäen nälkääni tunnilla.

Jalkahoito olis aika pop juuri nyt. Olisikohan se hyvä palkinto -10 kg : lle? Päivämääriä en uskalla luvata, kroppa varmasti työskentelee niin lujaa kuin pystyy. Kilot hupenevat omaan tahtiin. Ainoa mitä mun täytyy tehdä on noudattaa dieettiä. Tää on niin helppoo! Tänään :-)

Valmentajan 2. tapaaminen

Kuva lainattu netistä

Tänään siis ensimmäinen kerta sitten aloituspunnituksen.

Ekat miinuslukemat vaakalta.

Paljonko voi viikossa lähteä, jos noudattaa ohjelmaa säntillisesti?

Toki jokin aavistus oli, olinhan kotonakin käynyt puntarilla.

Haluatko tietää?

Viikossa lähti 5,1kg!

Upeeta! Läpyt mulle!

Sitten päästiin shoppaileen pussiruokia. Olo oli kuin lapsella karkkikaupassa. Mitä sitä ensi viikolla söisi? Otin puuron joka aamulle, joka päivälle yhden suolaisen keiton, toisille päiville jopa kaksi. Loput makeita, kylmiä pirtelöitä hellepäivien toivossa. Valmentajalla oli myös patukoita, koska olen ajoittain kaivannut jotakin purtavaa, päätin kokeilla kolmea eri makua.

Kovasti olen pohtinut, onko tavoitteeni (-42kg) sittenkin liian kova. Matka on pitkä ja tiedän, että oloni on tosi hyvä jo kun pääsen alle sadan kilon. Alle yhdeksääkymmentä en edes muista milloin olen painanut. Ja viimeiset kilot on tunnetusti vaikeimmat.  Sitten palasin alkuperäiseen haaveeseeni, "olla normaalipainoinen". Että BMI on alle 25. En halua jäädä lievästi ylipainoiseksi. Pelkään, että jos kerran olen ylipainoinen, on sitten ihan sama, onko niitä liikakiloja vähän tai vähän enemmän. Että repsahtaminen ja kilojen takaisinkertyminen tapahtuu ennenkuin huomaankaan. Siksi juuri-ja-juuri alle 25 oleva BMI-tavoitteeni asettaa jatkossa tarkan rajan kiloilleni. Jos paino uhkaa nousta yli maagisen rajan, on tartuttava toimeen heti.

Mutta nyt iloitaan viittä taakse jätettyä kiloa, jäljellä siis 37!

Eka viikko takana

Kuva lainattu netistä

Sikäli voittajafiilis! Vielä kun toisesta viikosta selviää, niin uuden elämäntavan (onneksi väliaikaisen) pitäisi muuttua rutiiniksi. Ja sikäli elämän helpommaksi? Voittajafiilistä laimentaa todellisuus, jossa paino ei ole laskenut grammaakaan kahteen päivään =O.

Tänään oon joutunut useaan kertaan muistuttamaan itselleni, että nyt on juhlittu 20 vuotta "massakautta". Että kärsittävä on sen edestä. Haluan kiloista eroon. Haluan palan nuoruuttani takaisin. Jos tähän projektiin nyt vuosi vierähtää, niin eikös se ole aika pieni tuomio istuttavaksi?

Illalla tapahtui toistaiseksi pahin, perhe grillasi! Mies grillasi ribsejä ja wilhelmiä. Mä väänsin muusin ja fetasalaatin, laitoin tuoreet ruisleivät ja oivariinin pöytään. Kuolasin... ja sekoittelin suklaapirtelön itselleni. Eniten mieleni teki ruisleipää. Jälkkäriksi keitin Rooibos-caramel-teetä. Rooibos-tee onkin mulle ihan uusi tuttavuus. Vielä vähän totuttelen sen omalaatuiseen makuun.

Vertailin kaverin kanssa pirtelöitä, hänellä siis eri valmentaja. Hän ihmetteli, kun oli monenlaista kaakaota. Ja minä ihmettelin perässä. Meille ei varsinaista kaakaota tarjottukaan, vaan minttusuklaa ja suklaa. Niissäkin mielestäni ihan riittämiin, vaikka tietysti jäi kiehtomaan, että miltähän tuo kaakao sitten maistuu =). Kaverilta sitten puuttui tomaattikeitto, jota ei ollut edes tarjottu. Eipä jää mitään vaille, sanon minä.

Jaa makuasioista ei voi kiistellä? No mistäs sitten? Loppujen lopuksi aika moni asia on makuasia, ihan politiikkaa  myöten. Ja siellä vasta kiistellään =)

Toivon sulle ja mulle onnea ensi viikon haasteisiin!

Sää edes oli loistava!

Väsyttää. Aamulla en sanut itseäni sängystä ylös, mikä oli epätavallista. Kuljin kuin zombie päiväuniin asti. Ajattelin tilanteen korjaantuvan tunnin unosilla, mutta ei. Nyt hiukan saunan virkistämänä ajattelin, että jos kuitenkin lyhyesti päivittäisin tänne (ja kyllä, epäilen väsymyksen syyksi eilistä vyöhyketerapiaa).

Positiivisia lieveilmiöitä paastosta:

*ei tarvitse miettiä mitä syö (tosin on mietittävä mitä perhe syö)

*ruuanlaitto kestää noin 45 sekuntia, pisimmilläänkin 2 minuttia (jos vesi pitää keittää)

*hampaat on niin puhtaat, että kieli liukastelee (en osaa arvioida haiseeko henkeni silti)

*eväät töissä on tosi yksinkertaiset

*aamuturvotus naamasta on vähentynyt (mustat silmäaluset tosin näkyy nyt paremmin)

Kaikista positiivisista asioista huolimatta olen tänään kamppaillut melitekojeni kanssa. Periksikin annoin ja maistoin perheelle valmistamaani makaronilaatikkoa, ehkä tavallista reilumman annoksen =) Viikonlopusta selviää varmasti helpommalla, kun nukkuu mahdollisimman pitkään ja menee taas illalla ajoissa nukkumaan. Näin ruokavälit on lyhyemmät ja jotenkin siedettävämmät. Toinen tapa on kehittää vapaapäiville ihan simona puuhastelua, kuten ystäväni oli asian ratkaissut.

Sain idean lopullisesta palkinnostani, tarkoitan siis kun saavutan tavoitteeni eli normaalipainon (bmi alle 25). Aiemmin nimittäin olen haaveillut, että kun täytän 40, ajan moottoripyöräkortin ja ostan Goldwingin, sen moottoroidun nojatuolin. Lienee taloudellisesti mahdoton haave. Palkinnokseni ajattelin kuitenkin ajaa moottoripyöräkortin ja ajella laina- tai vuokrapyörillä. Lupasin ottaa miehenikin sivuvaunuun, kunhan lakkaa virnuilemasta haaveilleni.

Nyt vaan toivotaan, että olen tavoitepainossa edes jotenkuten sulan aikaan =9
Ja paljonkohan se pelkkä moottoripyöräkortti edes maksaa?

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

Kuva lainattu :http://www.hondabikes.fi

Hemmottelua

Kuva lainattu netistä.

Tänään suunnistin töiden jälkeen Olohuoltamoon. Olin koko viikon odottanut hemmoteluhoitoani.
Ensimmäinen kertani vyöhyketerapiassa oli jo kolmisen viikkoa sitten. Uskon, että se oli myös liikkeelle paneva voima laihdutuksen suhteen. Eihän elimistö voi voida hyvin, jos yhdelle ihmiselle tarkoitetut elimet joutuvat hoitamaan kahden ihmisen painoista massamäärää. Eka kerta varmasti laittoi liikkeelle jonkin sisäisen voiman ja laihtuminen lienee välttämätöntä kehoni hyvinvoinnin vuoksi.

Ihmeen vähän musta kipupisteitä löytyy. Joillekin vyöhyketerapia voi olla tuskallistakin, jos keho on kovassa stressissä. Mutta mulle se on enimmäkseen nautinnollista hemmottelua =9 Paasto ja vyöhyketerapia tukevat toisiaan poistamalla kuona-aineita kehosta.

Hoidon jälkeen olo on todella raukea ja ainakin viimeksi nukuin hoidon jälkeisen yön kuin lapsi. Seuraava päivä oli tavallista pirteämpi ja aikaansaava. Nyt tietysti odotan huomiselle sitä energian virtaa, ainakin olo hoidon jälkeen on samanlainen kuin viimeksi. Vyöhyketerapian jälkeen tunnen ennenkokematonta uupumista. Fyysisen rasituksen jälkeinen uupuus on erilaista. Olo ei muistuta mitään normaalia, mutta tunne ei ole silti huono. Pää ikään kuin leijuu, silmänräpäytys viipyy pidempään. Tuntuu, että kaikki toiminnot hidastuvat.

Olen varannut jo kolmannenkin kerran. Paras höyty vyöhyketerapiasta saadaan kuulemma sarjahoidoissa.
Toivon, että kehoni nyt ymmärtää, että olen tosissani muutoksen suhteen.

Diettipäivä 5 on menyt ihan ok. Vessassa olen juossut vähempi, mikä vähän ihmetyttää. Mielestäni juominen on ollut samankaltaista muiden päivien kanssa. Tosin pieni vissylisä ei liene haitaksi. Ennen ateriaa tulee nälkä. Ihan perinteinen vatsaa kurmuuttava tunne. Makeatkin pirtelöt alkavat maistua, tänään minttusuklaa ja vanilja meni hienosti. Capuccinosta en ole saanut ystävää, vaikka muuten olen kahvikissa. Myöskään tomaattikeitto ei ollut toisellakaan kerralla hyvänmakuinen. Puuro maistuisi aamulla, mutta ne pääsivät jo loppumaan. Valmentaja ei antanut miedän valita pusseja ekalla kerralla vaan meidän piti ottaa kaikkia makuja. Olen kyllä siitä kiitollinen, sillä ennakkoluuloni eivät ole kohdanneet makunystyröitäni.

Pikkunälkä kurnii nytkin vatsassa, mutta kas! Kohtahan on jo ruoka-aika!

Jo helpottaa?

Neljäs päivä alkaa olla maalissa. En väitä, että tämä helppoa olisi. Nälkä ei vaivaa koko ajan, mutta juuri ennen ruoka-aikaa  vatsa murahtaa tosissaan. Eka kerran tänään tunsin myös heikotusta, mutta varmasti juominen on jäänyt vähemmälle tänään. Huomasin myös, että liikkuessa lihakset vetää nopeasti "maitohapoille". Kramppejakin on alkanut tulla, onneksi vasta pohkeisiin. Tarvis varmasti hakea magnesiumsiraattia tueksi.

Lisäravinteitahan Cambridgen aikana ei tarvitse käyttää, sanovat.  Itse  aloitin biotiinilisän ja todennäköisesti aloitan ton magnesiumin kanssa. Biotiinilla haluan ehkäistä hiustenlähtöä, joka on ollut ikuisuusongelma laihdutusten ja raskauksien jälkeen. Tukkaa ei lähde ihan vähän vaan, sitä lähtee puolet tupeesta. Juuri kun olen saanut tukkani kasvatettua harteille asti! Ehkä biotiini ei auta, mutta ainakin voin ajatella yrittäneeni.

Kakkospäivä oli mielestäni vaikein. Kuten aiemmin suunnitttelinkin, kävin kolmannen päivän aamuna vaakassa. Enkä turhaan =)  Kahden paastopäivän jälkeen painoa oli pudonnut 2,7 kg ! Tiedän, tiedän, nesteitä ne vaan on. Mutta seuraavaksi palaa sitten rasva =)

Vaikeinta on napostelun välttäminen. Kuin vahingossa käsi tarttuu pöydällä oleviin viinirypäleisiin, ruuanlaitosta ylijääneisiin juustopaloihin ja pussin pohjalle jääneeseen puolikkaaseen pipariin. Toistaiseksi olen onnistunut nämä ansat välttämään, mutta kyllä vaarallisen lähellä on käyty. Joku varmasti ajattelee, että mitä haittaa tuosta nyt sitten olisi? Mulle on, juuri se rajan vetäminen, että mikä sitten olisi sopiva määrä. Parempi pitää nollatoleranssi.

Liikuntaa en harrasta, vain koiran kanssa ulkoilua. Koska koira on ihan pentu, ei kovin pitkiä lenkkejä voi tehdä (ei sillä, että omakaan kunto kestäisi). Toivon kuitenkin, että yhdessä koiran kasvaessa ja oman oloni keventyessä voisimme nauttia yhdessä pitkistäkin vaelluksista.

Seuraavaksi pitäisi laatia lista tavoitteista, palkinnoista ja laihduttamisen syistä. Kohta  on nimittäin vaikea muistaa, miksi projektiin ryhdyttiin. Silloin olisi hyvä palata listaan ja löytää motivaatio.

Mutta ei se vielä kadoksissa ole. Se motivaatio. Nyt mennään täysillä!

N-Ä-L-K-Ä

kuva lainattu netistä

Toivottavasti päivä nro 2 on pahin. Jos huominen on vielä pahempi... ei, sitä en voi edes ajatella.

Aamupuuron valmistin vähän reilumpaan nesteeseen (2dl) ja se oli ihan ok. Syöminen ei tuottanut tuskaa.

Aamupäivällä asiakkaan kanssa ruokakaupassa. Juuri saapuneet leipäkuormat tuoksuivat ja lämpötiskin grillattu kana leijaili nenääni. Sylki syöksähti ja kuola valui suupielestä. Kämmenet puristuivat nyrkkiin. Vatsa murisi kuin vihainen karhu. Kuvittelin repiväni kaupan lauantaimakkarapaketin kulmasta auki ja tunkevani ainakin 5 siivua kerralla suuhuni. Sitten vaan kansi siististi kiinni.

Lounastin kuitenkin sivistyneesti omassa autossani. Termarista jäävettä shakeriin ja banaanipirtelön tekoon, pillillä imien ihan ok. Lisäksi eväänä oli maustettua vissyä.

Kotiin tullessa lämmitin sienikeiton, joka  maistui mukavalle, lapsetkin kyselivät, että mitä syön, kun tuoksuu niin hyvälle =9 Onko osa ruuista parempia, vai olenko niin nälkäinen, että mikä tahansa maistuu hyvälle?

Sitten naapuriin kotikutsuille, leluesittelyyn. Keittiöön vilkaisin, pöytä näytti notkuvan herkkuja, paljon en uskaltanut katsella, vaan hankkiuduin sohvalle. Leluesittelyssä muovailuvaha muuttui käsissäni vaahtokarkiksi. Voisiko tätä syödä? Taikahiekka melkein tuoksui piparitaikinalle. Voisiko tätä syödä? Totesin olevani liian näkäinen siirtyäkseni keittiön puolelle lainkaan, joten päätin poistua kotiin keittelemään omat kahvini.

Illaksi olen valinnut minttusuklaan, joka ei luultavasti pääse mun suosioon. Toivottavasti yllättää iloisesti.

Huomenaamulla käyn vaakassa ja todella toivon, että tämä kahden päivän paastoaminen alkaisi tuottaa tulosta. Saisin vähän motivaatiota, sikälimikäli kolmas päivä onkin vielä rankempi!

kuva lainattu netistä

Eka päivä takana

Eihän se nyt niin vaikeeta voi olla!

Aamulla ensimmäisenä mittailin uudella mittanauhalla senteilleni hyvästit. Siinä sitä olikin naurussa pitelemistä.
Muistelen, että naisen vyötärön tulisi olla alle 80 cm. Tämän strategisen mitan alitti oikean reiteni paksuin kohta. Vyötäröni ei alittanut edes miesten vyötärösuositusta (100cm). Että eiköhän tässä olla ihan oikeiden valintojen tiellä.

Siirsin päivän ensimmäistä ateriaa mahdollisimman pitkälle, jotta jaksaisin lounaaseen asti vaivatta. noin klo 6.45 kiehautin puuron. Aamupuuro ei maistunu yhtään hyvälle, vaikka olin aika varma, että siitä tulee mun suosikki. Väkisin lusikoin aterian kitaani.

Lounaaksi mausteinen tomaattikeitto, joka normiruokana on yksi mun herkuista. Ei, ei ollut hyvää. Tein jo päätöksen, etten edes kuvittele syöväni ruokaa, vaan nauttivani päivässä neljä välttämätöntä lääkeannosta.

Päivällinen olikin positiivinen yllätys! Muiden mollaama peruna-purjokeitto oli Nam!

Illalla odottelin nälkää, ei oikein tuntunut. Yhtäkkiä vointi oli niin huono, että melkein oksensin. Ajattelin, että on aika syödä viimeinen annos. Todella skeptisenä valmistin vaniljapirtelön huippukylmään veteen ja ajattelin imeä pirtelön pillillä suoraan vatsaan, etten ehtisi edes maistaa mitään. Ihan lopussa uskaltauduin kuitenkin maistelemaan ja makuhan oli ihan ok.

Iltaa kohti yhä paremmissa tunnelmissa siis =)

Haasteen paikka oli päiväkodilla, jonne lapset olivat rakentaneet äideille tehtävärastit. Kaikkea mukavaa puuhastelua, yksi rasteista oli kuitenkin maistelutehtävä. Ja kun rastit oli suoritettu, oli päälle kahvit ja lapsen kokoama suloinen voileipä. <3. En hennonnut sanoa ei. Tuskin pala paprikaa, puolukka, salaatinlehti ja juustosiivu tätä dieettiä kaatavat. Leivät annoin poikani syötäväksi.

Aloitin Cambridge-ohjelman tasolta 1plus. Se tarkoittaa, että saan syödä 4 pss aterioita päivässä ja vielä 200 ml kahvimaidon muotoisena! Pituuteni (174cm) ei sallinut taso 1- ohjelmaa, onneksi.  Lisäksi olen juonut tänään todella reilusti vettä, vissyä ja vihreää teetä.

Harmittelimme tänään ystäväni kanssa, kun huomasimme, että valmentajamme ei valokuvannut meitä! Hö!
Viikon päästä kun tavataan valmentajaa, niin mehän ollaan jo ihan eri näköisiä!

Suloinen ulkoiluttajani

Varoitus: Tämä on blogi Laihduttamisesta!

"Onnen Pupu"

Aamusta asti on päässä soinut hittibiisi "muistinko olla itseni herra.." ja siksi se päätyi blogin osoitteeksi.
Ja koska muita aiheeseen sopivia nimiä ei ollut vapaana. "Itseni herra" sopii kuitenkin laihduttamiseen hyvin.
Kukaan muuhan ei näitä päätöksiä voi tehdä kuin minä itse.

Blogin nimeksi tuli vähän vahingossa "Viimeinen Kerta", kun ajattelin, että se olisi tämän jutun otsikko. Olen siis aika Datahanska, ainakin jos ukkokullalta kysytään. Haluan kuitenkin uskoa, että tämä laihdutus on se viimeinen kerta. Olen laihduttanut lukuisia kertoja eri tavoilla, isoja kilomääriä (17), mutta en päässyt silti lähellekään tavoitetta. Nyt olen siis kovan haaasteen edessä, kun pudotettavia kiloja on yli 40.

Blogiajatus lähti tarpeesta kirjoittaa tuntemuksia päiväkirjaan. Mutta eihän kukaan enää oikeasti kirjoita Päiväkirjaa, senhän voisi joku vaikka löytää ja lukea! Parempi kirjoittaa ajatuksia tänne äärettömään bittiavaruuteen, josta kukaan ei niitä vahingossa löydä.

Kaipasin laihduttamiseen selkeää ohjelmaa, joka ei anna liikaa valinnanvaraa. Valinnavara tarkoittaa mulle mahdollisuutta valita väärin. Kiinnostuin siis tiukkaakin tiukemmasta Cambridge-ohjelmasta. Cambridge-ohjelman parhautta on valmiit pussiruuat ja viikottain tavattava henkilökohtainen valmentaja. Omalta paikkakunnalta ei löytynyt valmentajaa lainkaan, joten valitsin valmentajan läheltä työpaikkaa.

Tämä projekti poikkeaa aiemmistani, koska sain mukaan ystävän, jonka tilanne on samankaltainen. Käymme siis yhdessä valmentajan luona. Häneltä sain kuvan "onnen pupun", joka tsemppaa ja muistuttaa, etten ole yksin. Myös ystäväni naapurista lupasi lähteä mukaan samaan projektiin, mutta asioi eri valmentajan luona. Siskoni on aiemmin laihduttanut samalla menetelmällä ja hänen kauttaan olen jo kuullutkin pahimmista kompastuskivistä. Eli tukiverkko pitäisi olla kunnossa.

Tänään vielä herkutellaan, koska on Äitienpäivä! Teen siis heti vastoin ohjeita, koska ennen paaston aloittamista suositeltiin viikon ajan kavennettyä ruokavaliota. Mä olen syöny viikon kuin viimeistä päivää! Hyvästelen ruokia niitä syödessäni. Eilen hyvästelin saunasiiderin, koska alholinkäyttö on kieltolistalla myös.

Tarvis vielä ottaa mitat vartalosta. Eilen varta vasten ostin mittanauhan, koska raksamitta tuntui iholla kylmältä =9

Huomenna se sitten alkaa!
Kaikki tsemppiviestit on tervetulleita!