tiistai 5. elokuuta 2014

Elämäniloa!

Perjanantaina 1.8. oli viimeinen työpäivä, jonka aloitin tapaamalla valmentajani heti aamusta.

Loma oli mukava aloittaa näillä tuloksilla: edellisestä punnituksesta-3,0 kg.
Viikkoa vajaassa kolmessa kuukaudessa on siis pudonnut 22,4 kg =D
Painoindeksi oli 30,7 (lähtötilanne 38,1).

Selvästi laihdutukseen on tullut uutta puhtia kun olen alkanut syödä.

Huomaan kuitenkin aloittaneeni heti myös sen pelaamisen ruuan kanssa.
Tarkoituksena oli syödä salaattia 50kcal ja vähärasvaista proteiinia 150kcal.
Kuin huomaamatta lautaselle livahtaa viinirypäleitä, marjoja mittaamatta, tilkka salaatinkastiketta jne. Toistaiseksi olen kuitenkin voinut hyvin, jaksan olla aktiivinen koko päivän. Aiemmin, pelkillä pusseilla ollessa tuntui, että veto oli poissa.

Käyn kotivaakalla aika ahkerasti juuri siksi, että tiedän syöväni yli sallitun. Jos näyttää siltä, että paino ei putoa/nousee, on aika tarkistaa ruokavalio.

Eilen pidin todellisen lomapävän, olimme minilomalla Yyterissä, enkä laskenut syömisiäni. Annoin itselleni luvan jo etukäteen höllätä lomalla, jota siis jatkuu kolme viikkoa. Joka päivä en aio olla hällä-väliä-linjalla! Tiukempi kurinpalautus koittaa sitten arjen alkaessa. Valmentaja ei varmasti tästä tykkää, mutta omapa on valintani, kroppani ja elämäni =)

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Valmentajan 8. tapaaminen

Oli siis jo maanantaina. Päivät on vaan niin kauhean lyhyitä, että työpäivän jälkeen kun vie lapset rannalle ja tekee normaalit kotityöt sen päälle, niin ei jää aikaa eikä energiaa blogin kirjoittamiselle.

Pitää kai olla kiitollinen, että mulla mulla on myös Elämä. Johon ei juuri tietokone kuulu.

Mutta laitetaan nyt tänne muistiin kuitenkin tärkeimmät. Paino oli pudonnut kolmessa viikossa 3,4 kg. Eli reilun kilon viikkovauhtia. BMI on laskenut alun lukemista 38,1 ollen maanantaina 31,7. Aika kivasti, vai mitä? Pitää kuulemma olla tyytyväinen. Ite on nyt jotenkin sokeutunut painolle ja tuntuu, että se ei muutu suuntaan eikä toiseen. Odottaa vaan, että se olisi pikimiten alle 90kg. =9

Sellainenhan tapahtuma ei siis ihan juuri kolkuttele oven takana, sillä paino oli viime punnituksessakin 95,9kg. Sain kuitenkin luvan alkaa syömään, omasta toiveestani. Sanoin, että repsahduksia tulee ruuan himosta johtuen. Kalorimäärää valmentaja ei kuitenkaan ollut vielä valmis korottamaan, vaan pysytään samalla 1+ tasolla. Aiemman neljän Cambridge-aterian sijaan syön nyt kolme ateriaa. Neljännen tilalle tuli 50 kcal kasviksia ja 150 kcal proteiinilähdettä.

Ihanaa! Teen salaatin päivän viimeiseksi ateriaksi ja on kyllä maistunut hyvälle. Etenkin keitetty kananmuna suli suussa ja rapeita vihanneksia on niin kiva pureskella.  Vatsakin tuntuu toimivan paremmin kun kuitua tulee enempi.

Suunnitelmissa on seuraava punnitus ensi viikon perjantaina, reilun viikon päästä. Siitä perjantaista alkaa mun kesäloma ja tarkoitus on, että silloin noustaan 2-tasolle. En ihan muista mitä se tarkoittaa, mutta ainakin marjoja saa lisätä ruokavalioon! (Älä kerro kellekkään, että olen kyllä marjoja jo napsinut pensaasta suuhuni, enkä ihan vähän. Ei kai sitä lasketa, jos se ei kulje lautasen kautta ? =O)

Paino siis putoaa koko ajan, yhtään plussaviikkoa ei vielä ole tullut! Pitää olla tyytyväinen. Tavoitteena on, että seuraavan punnitukseen mennessä rikkoutuu -20 kg raja. Siihen matkaa 600g.

Vaatteet istuu paremmin ja onpa kaapin perältä jo löytynyt jokunen hellevaatekin, joka sittenkin mahtuu päälle =D

Suloisen lämmintä viikkoa sulle!

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Herrrkkupäivä!

Lainattu täältä


Paino ei vaan laske. Syitä on heti tiedossa monia, mutta lipsumisesta tms repsahduksista se ei johdu.

Joten masennuin ja päätin, että tänään syödään. Enkä ole mitenkään rajoittanut itseäni vaan söin kuivakakkua useamman palan. Söin grillistä porsasta ja salaattia. Jälkkäriksi saksanpähkinäjäätelöä kaksi isoa kulhollista. Vaalean sämpylän ja ruisleivän juustolla...

Arvaatte varmaan, että olo ei oo yhtään parempi! Odotan jo huomista, kun saan palata omaan arkeeni. Ei tämmösestä mässäilystä tule ollenkaan hyvä olo. Porsasta ja ruisleipää lukuunottamatta mikään ei maistunut  niin hyvälle, että olis edes kannattanu.

En jaksa silti uskoa, että tästä mitään isoa haittaakaan tulee!?! Olipahan taas opiksi, että on ihan turha haikailla muiden ruokien perään, kun ei ne ole sen kummemmiksi muuttuneet tän kahden kuukauden aikana. Voin taas hyvillä mielin tsempata itseni paastoilemaan. Salaa toivon, että tämmönen tankkaus laittais mun kroppaan buustia, että se alkais taas polttaa tota läskiä paremmin. Mutta saas nähdä kuinka ämmän käy.
Huomenaamulla lienee ihan turha mennä vaakalle. Varmasti pari kiloa nesteitä on ainaki heilahtanu  mittariin heti, tämmösen hiilihydraattipommin jälkeen. Joten vasta maanantaina puntarille.

Ihanaa aurinkoista viikonloppua sulle! Pysy sinä tiukkana!

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Valmentaja ei tykänny

Kun ilmoitin, että aion pitää kolmen viikon tauon punnituksissa. Sanoi, että liian pitkä aika. Pelkäsi, että mä repsahdan. Pidin pääni. Kotiin ajellessa voima virtasi; kyllä minä selviän! En repsahda! Kiusallanikaan!

Ostin siis kolmen viikon ateriat, neljä annosta päivässä, 84 yhteensä :-D Kiitos tästä mahdollisuudesta kuuluu juuri värvätylle sponsorilleni - omalle äidilleni, joka haluaa näin tukea projektiani! Ihan parasta!

Kahden viikon aikana paino oli pudonnut vain 2,5 kg. Mutta sen olin huomannut kotonakin. Nyt vähän junnaa. Olen kuullut, että keho muistaa painot. Ja olen tosi kauan tasapainoillut tuon sadan kilon hujakoilla. Eli varmaan keho yrittää sanoa, että eikös tää ollu aiemminkin ihan hyvä? Mutta se ei nyt riitä. Sitkeästi olen jatkanut, kai se kroppa perässä tulee?

Tähän päivään on mahtunut paljon! Aamulla heräsin valmiiksi väsyneenä, mutta kyllä kannatti ottaa vastaan tämäkin päivänä! Iloa ja ihania läheisiä, mukavien työtovereiden lisäksi. Kyllä tänään tuntuu onnellista!

Nautitaan pienistä hetkistä tämä viikko!

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Rooibos


Kuva lainattu

"Rooibos (Aspalathus linearis) on kotoperäisenä vain Etelä-Afrikassa kasvava hernekasveihin (Fabaceae) kuuluva pensas. Rooibos tarkoittaa afrikaansin kielessä "punapensasta". Kasvin lehdet saavat varsinkin perinteisen fermentaatioprosessin myötä hyvin punaisen sävyn. Rooiboksen lehdistä valmistetaan kofeiinitonta teenkaltaista juomaa, jolla sanotaan olevan myönteisiä terveysvaikutuksia muun muassa suuren antioksidanttien määrän takia. Rooibos-juoma ei ole teetä, vaan teen tapaan haudutettavaa yrttijuomaa. Siihen saadaan runsaasti makeaa ja pähkinämäistä aromia pitkällä hauduttamisella (esimerkiksi 6–10 minuuttia), sillä rooibos ei sisällä tanniineja, jotka tekisivät juomasta kitkerän. Koska juoma ei sisällä piristäviä aineita, se ei myöskään vaikeuta nukahtamista. Rooibos oli Etelä-Afrikassa pitkään köyhien ihmisten juoma."

Siinä Wiki-infoa uusimmasta hullaannuksestani. Sen lisäksi, että se on köyhän ihmisen juoma (=D), se sopii tällaiselle unohtelijalle paremmin kuin hyvin. Edellinen tuttavuuteni "vihreä tee" unohtui liian monta kertaa pöydälle hautumaan ja muuttui juomakelvottomaksi. Tätä voi hauduttaa vaikka kuinka pitkään, se on entistä syvemmän makuista! Ja jos oikein herkutteluhammasta kolottaa, voi sekaan heittää makeutustabletin. Tällä hetkellä suosikkini on saksalaisesta ruokakaupasta saatavilla oleva Lemon&Pepper-rooibos. Nam! Jo pelkkä kuivien teepussien haistelu pakottaa laittamaan kannullisen tulemaan...

Tapanani on aina innostua täysillä, joten keitän tuota makeaa lientä aamusella melkein litran ja toisen kannullisen töiden jälkeen. Ihan tavalliseen keraamiseen kannuun heitän kaksi pussia teetä ja päälle vajaan litran kiehuvaa vettä. Pari pyyhettä kannua lämmittämään ja rauhassa hautumaan ainakin 10 minuutiksi. Nautitaan hyvässä seurassa (eli yleensä yksin) ja jäädään odottamaan antioksidanttien ihmeitä!

Huomenna onkin valmentajan tapaaminen. 
Siitä sitten huomenna lisää (sikälimikäli mitään jutunaihetta on!)

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Ei ollu valmentajaa tänään...



Kuva lainattu täältä



Vähän sellainen hassu olo, että toimiiko se dieetti ilman valmentajan tapaamista?

Aamulla kävin kotivaakalla, joka suostui ystäväkseni tänään, tässä elämän muuten murjomassa kurjuudessa. Vaakani piristi mun päivää ilahduttavalla lukemalla 99,5kg! Siis alle sata!?! Koska viimeksi??

Huippufiilis, vaikka en nyt juhlinut painoa sen enempää, koska painoni vaihtelee päivittäin todella suuresti. Varmasti tän aamun punnituksen alensi eilinen "toimituspäivä". Sitä tavaraa kyllä viikossa ehtii kertyä tähän kroppaan, eikä se näköjään itsellään ulos tule =( Joten Laxoberonit kehiin vaan ja helpotus tuli illan mittaan. Kivaa se ei ole, koska aiheellisestikin pelkään joutuvani riippuvaiseksi tuosta aineesta. Harras toiveeni on, että systeemini palautuu paremmaksi, kunhan alan syödä normaalisti.

Tällaisia siis tällä suunnalla. Dieetti ei enää määritä mun päivien kulkua ja täytä kaikkia ajatuksia. Se on rutiini, joka voi väistyä taka-alalle ja antaa tilaa muille murheille. Ja vaikkei mitään isoa murhetta ole, niin kyllä pienistäkin puroista saa ison virran aikaan! Otetaan tämä nyt kuitenkin haasteena, sillä aiemmin olisin aikaa sitten jo kävellyt karkkihyllylle, valinnut Lidlin valkosuklaalevyn ja saanut hetken unohduksen. Nyt on ryvettävä ja opittava uudet keinot tunteiden syövereihin.

Syvällistä viikkoa!

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Paluu arkeen

On se hyvä, että pyhät on taas ohi! Kyläilty puolin ja toisin ja pöydät notkuvat joka puolella herkkuja. Makeita ei tee niin paljon mieli kuin suolaisia herkkuja. Niinpä sorruin taas ja söin kourallisen raffel- perunakierteitä :-(

Minkähän varasuunnitelman sitä oikein kehittäisi lomaa varten sitten elokuussa? En kuitenkaan haluaisi lomailla paastostani vaikka niinkin voisi tehdä. Olis hyvä aika vaikka alottaa joku harrastus, esim pyöräily. Tehdä pikkulenkkiä lähimaisemiin. Olen nimittäin niin onnekas, että sain pyörän! Äitini osti sellaisen moottoroidun mallin ja antoi mulle vanhansa. Eikä se ole edes vanha! Mulla koskaan oo niin hienoa pyörää ollutkaan. Vaihteitakin siinä on noin 20 liikaa :-D Kyllä olen niin iloinen!

Sadepäivinä on ollut mukava illan viimeiseksi nauttia kuuma kaakao. Ystävältä sain vinkin että sen voi kuumaankin veteen sekoittaa. Nam. Välillä teen minttukaakaon, välillä tavallisen. Kerran kokeilin myös lisätä kaakaoon minttupastillin, niitä Cambridgen omia pastilleja siis. Olisi voinut toisenkin laittaa, ei ollut liikaa makua.

Toi kesämaku mango sopii mulle myös! Musta se sekoaa paremmin kuin muut kylmät pirtelöt. Ja on raikas! Oikein kylmään veteen kun tekee ja nauttii keltaisella pillillä... ihan siinä piristyy sisäisesti :-D

Näillä eväillä ponnistetaan seuraavaan viikkoon! Olkoon se sulle onnistunut viikko myös!